Erytromysiini CAS:114-07-8 99 % Valkoinen kiteinen jauhe
Luettelonumero | XD90353 |
tuotteen nimi | Erytromysiini |
CAS | 114-07-8 |
Molekyylikaava | C37H67NO13 |
Molekyylipaino | 733,93 |
Tallennustiedot | Ambient |
Yhdenmukaistettu tariffikoodi | 29415000 |
Tuotteen tiedot
Henkilöllisyystodistus | IR-absorptiospektrin vertailu USP RS:n kanssa |
Vesi | 10 % max |
Etanoli | 0,5 % max |
Jäännös syttyessä | 0,2 % max |
Määritys | 99 % |
Erityinen kierto | -71 ° - -78 ° |
Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen jauhe |
Kiteisyys | Täyttää vaatimukset |
Erytromysiini B | 12,0 % max |
ErytromysiiniC | 5,0 % enintään |
Tiosyanaatin raja | 0,3 % max |
Propanol | 0,5 % max |
N-butyyliasetaatti | 0,5 % max |
Erytromysiini A -enolieetteri | 0,3 % max |
Kaikki yksittäiset liittyvät aineet | 3,0 % max |
Tässä tutkimuksessa tutkimme antimikrobisten aineiden vuorovaikutusta neljän mallin lipidikalvon kanssa, jotka matkivat nisäkässolukalvoja ja grampositiivisia ja -negatiivisia bakteerikalvoja, ja analysoimme sitoutumiskinetiikkaa käyttämällä pintaplasmoniresonanssitekniikkaa (SPR).Antimikrobisten aineiden selektiiviset ja spesifiset sitoutumisominaisuudet lipidikalvoihin arvioitiin ja kineettiset parametrit analysoitiin soveltamalla kaksitilareaktiomallia.Sitoutumiskinetiikan toistettava analyysi havaittiin.Vankomyikni, teikoplaniini, erytromysiini ja linetsolidi osoittivat vain vähän vuorovaikutusta SPR-järjestelmän neljän lipidikalvon kanssa.Toisaalta vankomysiinianalogit osoittivat vuorovaikutusta mallilipidikalvojen kanssa SPR-järjestelmässä.Vankomysiinianalogien selektiivisiä ja spesifisiä sitoutumisominaisuuksia lipidikalvoihin käsitellään perustuen in vitro antibakteerisista aktiivisuuksista saatuihin tietoihin ja SPR:llä saatuihin tietoihimme pentapeptidin soluseinän D-alanyyli-D-ala yhdeksän pään sitoutumisaffiniteetista.Antibakteerisen vaikutuksen mekanismi Staphylococcus aureusta ja vankomysiiniresistenttejä enterokokkeja vastaan voidaan arvioida käyttämällä SPR-tekniikoillamme saatua sitoutumisaffiniteettia.Tulokset osoittavat, että SPR-menetelmää voitaisiin soveltaa laajasti ennustamaan monien antimikrobisten aineiden lipidikalvoihin sitoutumisominaisuuksia, kuten selektiivisyyttä ja spesifisyyttä.